Minä olen Teleskooppivarsi – rauhallinen, mutta silti moneen paikkaan ehtivä pitkäjänteinen tyyppi. Olen vähän ylpeä siitä, että monet haluavat työskennellä kanssani. En tee numeroa itsestäni, mutta ilman minua moni väline jäisi vain kaappiin odottamaan vuoroaan. Minun ansiostani muut pääsevät näyttämään koko potentiaalinsa.
Kevyt alumiininen varteni venyy sinne asti, minne muut eivät yllä – aina katon rajaan saakka. Kierrelukituksella pituuteni säätyy juuri sopivaksi: joskus riittää lyhyempi varsi, joskus on venyttävä oikein kunnolla. Olen osa SINI-järjestelmää, mikä tarkoittaa, että kanssani voi käyttää lukemattomia eri välineitä pölymiekasta moppiin.
Tänään kerron, millainen päiväni oli erään perheen arjessa.
Aamu: pölyä kaikkialla
Aamuni alkoi eteisessä. Ihminen huomasi viimein, että kaapin päällä pölykerros oli saanut jo pienen elämän. Siinä vaiheessa minut säädettiin täyteen mittaani, ja pölymiekka klikattiin kiinni päähäni.
– “Nyt lähdetään korkeuksiin”, ajattelin ja kurotin pölymiekka seuranani ylähyllyille, joihin kukaan muu ei ollut aikoihin yltänyt. Pölypallot saivat kyytiä, ja minä sain taas auttaa sankaria.
Päivä: lattioiden pelastaja
Koirat juoksivat koko aamupäivän ulos ja sisään, ja olohuoneen lattia näytti sen mukaiselta. Oli aika vaihtaa kaverikseni monitoimimoppi.
– “Rauhallisesti vaan”, ohjasin. Mikrokuituliina liukui lattialla sulavasti, ja monitoimimopin kanssa me olimme lyömätön tiimi. Tahrat ja roiskeet katosivat hetkessä, ja me saimme taas kehuja.
Iltapäivä: sohvan yllätys
Päivän mittaan kävi ilmi, että vieraita oli tulossa. Olohuoneen sohva oli ollut jo pidemmän aikaa enemmän koiran kuin ihmisten valtakunta, eli karvaa löytyi joka paikasta. Silloin minut yhdistettiin mattoteippiharjaan.
– “Rullaati rullaa”, teippiharja keräsi koirankarvat, ja minä tunsin ylpeyden piston. Sohva oli hetkessä siisti, ja perhe huokaisi helpotuksesta.
Lapset asialla
Lapset olivat keksineet leikkiä kokovartalopeileillä, ja se todellakin näkyi. Peilistä löytyi sormenjälkiä ja jopa nenän painalluksia sieltä täältä. Minut ojennettiin lapsille ja päähäni kiinnitettiin ikkunanpesin-kuivain. Olin vähän jännittynyt, sillä lasten kanssa ei koskaan tiedä.
He pärjäsivät kuitenkin hienosti: viuh, viuh, ja peili kiilsi taas. Minä olin ylpeä siitä, että sain ohjata kamuni kanssa pienen sukupolven siivoushommiin.
Ilta: kurainen pentu, märkä kylppäri
Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Pentukoira oli ollut metsässä rymyämässä, ja iltapesu kylpyhuoneessa oli ainoa ratkaisu. Kun koira oli puhdas, oli kylppärin vuoro. Päähäni vaihdettiin pesuharja, ja me pääsimme yhdessä jynssäämään lattian. Lopuksi sain työparikseni vielä teräväkuivaimen. Liukuvin vedoin ohjasimme veden pois lattialta, ja kylppäri jäi kuivaksi ja turvalliseksi.
Yö: ansaittu lepo
Kun perhe kävi nukkumaan, minä palasin kaappiin lepäämään tutun ja turvallisen kaverini, välineripustimen, syleilyyn. Tunsin oloni tyytyväiseksi.
Olin tänään ollut kuuden eri välineen selkäranka: pölymiekan, monitoimimopin, mattoteippiharjan, ikkunanpesimen, pesuharjan ja teräväkuivaimen. Jokaisessa tehtävässä minä muutuin juuri oikean mittaiseksi ja toin kaverini täyteen loistoonsa.
Huomenna voi olla rauhallisempi päivä. Tiedän silti, että minua tarvitaan aina.
-Ystävänne Teleskooppivarsi